Sitten sunnuntaina kun kerran sitä huutamaan lähdin. Mutta peli oli niin jännä, etten tahtonut nahoissani pysyä. Hyvin oli Nummelan pojat kasvatettu, kun peli päättyi ja mitalit oli jaettu, tulivat pojat porukalla katsomon eteen kumartamaan kannustusjoukoille! Ja pääsinpä sitten halaamaan omaa kummipoikaani heti kun mitali oli kaulaan laitettu. Ylpeä täti!!

Viikko töissä on alkanut jotenkin erityisen kiireisenä. Teemme tässä kuussa listausta siitä, mitä kaikkea toimenkuvaamme kuuluu ja huomaan, että siihen kuuluu paljon. Mutta parempihan se on niin, että on töitä, kuin että olisi paljon "luppoaikaa". Tein kiusaa työkaverilleni, että "jäädään kuukauden lomalle, niin eiköhän pomot tiedä mitä me tehdään, kun kaikki jää tekemättä".

Yksi pojista on ollut viikon kotona kuumeessa. Nenä vuotaa ja yskä on hirveä ja eilen oli kuumetta 38.3, joka on meillä tosi kova kuume. Mutta kyllä hän sitten sängyssä pysyikin. Toinen kuulostaa tänään vähän siltä, että tauti voipi olla iskemässä, eikä oma olokaan ole parhaimmalta tuntunut. Mulla voi tietysti vaikuttaa, että menossa on ensimmäinen pyöräilyviikko ja kyllä se paljon enemmän väsyttää, kun kotiin tulee pyörällä eikä auton kyydissä kuten talviaikaan. Mutta väsymys on sellaista ihanan rehellistä väsymystä.

Mies sai nyt loppuviikon sairaslomaa. Kantapäissä on tulehdusta, joten kävelyä on vältettävä. Taidan siis ottaa auton huomenna työmatkalle!

Nyt hoitamaan nuo pakolliset kotihommat eli tiskaus pois ja sitten sauna lämpiämään!

Mukavaa loppuviikkoa!