Nyt se joulu sitten on virallisesti ohi. Nuutin päivää on vietetty äidin ja isovanhempien vierailun kanssa. Teimme hyvää ruokaa ja vietimme päivän jutellen ja muistellen menneitä.

Viikot menevät heti taas vuoden alusta asti niin nopeasti, että tällä vauhdilla olemme hetkessä kesässä. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että odottelen vielä jossain lapsenmieleni sopukoilla vielä talveakin. Nyt juuri meillä ei ole lunta yhtään, mutta jo 60 km:n päässä maa on valkoinen. Ehkä odotukseni vielä palkitaan.

Kahtena iltana viikolla kävin uimassa. Tiistaina oli aivan ihanaa, kun oli lunta ja talvista. Eilen menin lapseni kanssa ampumaradalle, kun hänen piti osallistua elämänsä ensimmäisiin kilpailuihin. Mutta jännitys tulikin liian kovaksi ja olimme kotona jo ennenkuin kisat edes alkoivat. Hänelle tuntuu kilpailemiseen ainakin vielä olevan liian korkea kynnys. Eikä minua ainakaan häiritse, vaikka hän harrastaisi ammuntaa vain harrastuksena ilman kilpailemista. Tosin jos ohjaaja on katsonut hänellä olevan kykyjä kilpailla, voisi hän yrittää voittaa jännityksensä ja osallistua kilpailuunkin. Mutta lapseni tekee kuten parhaaksi näkee. Osansa oli varmasti sillä, että isä käy hänen kanssaan yleensä radalla, mutta koska oli lauantai, isä lähti kettumetsälle ja minä vein hänet hallille. Isä kyllä ennätti ajoissa paikalle, mutta jännitys oli jo hänet vallannut, eikä mikään enää auttanut. En ymmärrä, miten isän saisi ymmärtämään, että hän on todella tärkeä lapselleen tämän harrastuksen yhteydessä ja silloin ehkä itsekkyys omasta harrastuksesta voisi hieman hellittää. Mutta ei! Minulle on sanottu, että minun tahtoni mukaan on tehty 20 v ja nyt on hänen vuoronsa tehdä sitä mikä on hänelle tärkeää. Kuka vain antaisi minulle niin paljon omaa aikaa?? No, käynhän minä avannossa ja on siitä jo kuultu, että lähden uimaan aina kuin mahdollista. Mutta eikös se ole eri asia jos käyn uimassa 2-4 kertaa viikossa vajaan kaksi tuntia kerrallaan, kun se että isä metsästää koko syksyn joka viikonloppu eri paikkakunnalla lähtien perjantaina illalla ja palaten sunnuntaina illalla? Tasan ei käy onnen lahjat! Viihdyn kyllä kovasti lasteni kanssa kotona ja puuhailemme paljon yhdessä, mutta joskus ottaa päähän.

Olen muuten neulonut äidilleni Kerttu-sukkia ja tein niihin tiimalasikantapään Ullan ohjeilla. En meinannut millään osata lisäys-osaa, mutta sitten hain lisäohjeita netistä ja löysin "etäneulojan" ohjeet ja ymmärsin heti tämän lisäysosan. Nyt kantapäästä tuli tosi kaunis ja sukka näytti äidille hyvinkin sopivalta. Tykkäsi mallista kovasti, joten kiitokset Uhoavalle Gnulle, että on antanut ohjeen meidän kaikkien käyttöön.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!