Kaikille Jokelan koulun ammuskelukohtauksessa mukana olleille ja heidän omaisilleen!

Miten Suomessa voi tapahtua jotain tällaista? Tietysti täällä on ollut jo pitkään monella perheellä ja monella nuorella paha olla, mutta tällainen tapa purkaa asia, on aivan järkyttävä. Ja kun ilmeisesti on vielä nähtävissä, että tilannetta on suunniteltu etukäteen. Eikö tämän nuoren miehen vanhemmat ole muka huomanneet, ettei heidän pojallaan ole kaikki hyvin? Vaikka en missään tapauksessa halua syyllistää heitä; lapsen ongelmien huomaaminen ei aina ole yksinkertaista. Kaikki eivät puhu kotona asioistaan, eivät ainakaan niistä vaikeista. Kaiken kaikkiaan mielenterveysongelmat ovat mielestäni niin hitaasti kehittyviä ja vaikeasti havaittavia, ettei niitä aina huomaa ammatti-ihmisetkään. Nykyinen lukio-opiskelu on vielä mennyt niin kurssimuotoiseksi, ettei opiskelijoilla ole edes luokkakavereita. Kuka silloin voi huomata toisen pahan olon? Mutta eikö nämä mahdollisesti videosivustoilla olleet viestit ole kenenkään mielestä olleet hätähuutoja? Ei kukaan laita viestiä videosivustalle "verilöylystä" ihan huvikseen tai sitten tämän päivän nuorisolla on todella sairas huumorintaju.

Tämänkaltaiset tapaukset hankaloittavat myös esim. metsästäjien ja varsinkin nuorten metsästäjiksi aikovien tilannetta. Aseen hankkimislupien ja hallussapitolupien saanti tulee varmasti hankaloitumaan. Olen kyllä muutenkin ymmärtänyt, että käsiaseen hankkimiseen ei Suomessa helposti lupaa saa eikä sitä juuri metsästyksessä käytetä, mutta yksikin tällainen tapaus on liikaa. Miten voidaan arvioida henkilöiden henkinen kypsyys aselupia myönnettäessä, jos tällaista pääsee sitten tapahtumaan. Eihän sitä mitenkään arvioidakaan ja kyllä henkilö joka aseen väärään tarkoitukseen haluaa, saa sen varmasti hankittua.

Millaista roolimallia nuoret loppujen lopuksi saavat nykyisistä peleistä ja tv-ohjelmista? Ongelmat ratkaistaan asein. Vaikka niinhän aina historiassakin on tehty. Sota ja väkivalta ei lopu pelejä ja tv-ohjelmia kieltämällä. Mutta moraalista ja eettisistä arvoista meillä olisi pikku hiljaa aika keskustella oikein tosissaan. Tämän päivän Suomessa on jo ekaluokkalaisesta asti oltava "täysillä" mukana kaikessa tai sinut tuomitaan alisuorittajaksi. Jo ennen kouluikää lapset ovat päivät päiväkodissa ja näkevät omia vanhempiaan vain muutaman tunnin illalla, elleivät he silloinkin harrasta jotain (joko lapset tai vanhemmat).  Isojen asuntolainojen ja opintovelkojen kanssa painivat vanhemmat tekevät helposti yli 40 tuntista viikkoa työelämässä eikä kukaan välitä lapsista. Abiturienttina paineet ovat kovat: miten kirjoitukset, mihin jatkossa ja entäs kun turvattu elämä opiskelijana päättyy??? Ellei tähän mennessä ole jo yhtä masennusdiagnoosia, tulee se varmasti opiskeluaikana. Tai heti sen jälkeen, kun opintolainojen kanssa painit työttömänä tai täysin loppuunpalaneena kun yrität saada töitä sen jälkeen kun olet vuosia tehnyt töitä ja opiskellut selvitäksesi aivan liian pienellä opintorahalla. Onko siis toisaalta ihme, että tämän päivän nuorissa herää ihailua sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat johtaneet maata rautaisin ottein? Turvallisuutta hekään eivät ole ihmisille tuoneet vaan ainoastaan pahaa oloa. Olen kyllä sitä mieltä, ettei se tee ihmisestä tappajaa, jos hän ihailee entisiä diktaattoreita. Mutta keskustelua sen pitäisi herättää kaikissa häntä lähellä olevissa.

Tämä teksti on todella sekavaa, mutta nyt on vain purettava tätä ajatusten virtaa. Olo on niin hirveä! Tulemme varmasti aina muistamaan tämän tapauksen. Kaikille tapahtumassa läsnä olleille tai siihen välillisesti osallistuneille minun neuvoni on; hakekaa nyt apua tämän tilanteen purkamiseen ja keskustelkaa. Älkääkä hylätkö ampujan vanhempia. Heillä on aivan riittävästi kestämistä ilman että käännätte heille selkänne. Myös he tarvitsevat tukea kuten uhrienkin vanhemmat. Yhdessä jaksatte eteenpäin, voimia kaikille!