Täällä suurinpiirtein onnenkyyneleitä vuodatellaan, olihan Pitkämäen suoritus niin todella upea! Viimeisellä heitolla kaveri vielä venyi aivan uskomattomiin mittoihin, eikä kuitenkaan heittänyt vielä edes parhaitaan. Onnea Tero ja tänään on lupa Suomella ja suomalaisilla nauttia!

Muuten viikko onkin taas vierähtänyt nopeasti. Anopin pöytäliina ei oikeastaan edistynyt yhtään, koska huomasin jälleen kerran virheen muutaman kerroksen alempana, joka tarkoitti vähemmän mukavaa purkamista. Onneksi sain sen eilen taas samaan kohtaan, jossa se jo oli, eli kesken on enää kolme kerrosta. Ja aikaa onneksi vielä on kaksi viikkoa. Tosin ensi pyhänä käydään paikkakunnalla, joten jos saan valmiiksi, niin käyn sen sitten itse viemässä. Samalla saisi vietyä esikoisen rippikuvankin. Omaa puuvillajakkua olen neulonut tv:n ääressä, joten takakappale on kesken sellaiset 10 cm. Kahden kerroksen helmineule on mukavaa neuloa ja edistyy nopeasti.

Eilisen päivän vietin Helsingissä. Siksi pöytäliinakin edistyi, kun virkkasin junassa molempiin suuntiin matkustaesani. Olin ilmoittautunut työkaverini kanssa Kauneus & Terveys -lehden kuntotapahtumaan. Kävimme kävelemässä 10 km, johon käytimme aikaa 1 h 30 min eli aikani parani lähes 10 min viime vuotisesta suorituksesta. JES! Olin tosi tyytyväinen. Tänä vuonna tuli otettua muutama juoksuaskelkin, jonka kyllä tänään huomaan jaloissani. Vaikka ensin olikin kunnon verryttely Bjurströmin johdolla ja tullessakin oli venyttelyä.

Illalla kyllä väsytti niin, että kymmeneltä olin täysin unessa! Päivän ulkona olo ja sen päälle lämmin sauna oli kyllä todella mahtava unilääke.

En vain jaksa ymmärtää, että miksi ihmeessä tämä metsäleskeys ottaa niin koville. Vaikka tiedän kun elokuun 20. lähestyy, että nyt se alkaa ja päättyy sitten joskus, niin aina näyttää sunnuntaisin harmittavan. Nyt ottaa päähän, kun aikataulut ei ikinä ole selvillä. Ensin puhutaan, että esikoinen tulee heti aamulennon jälkeen bussilla kotiin, nyt sitten lähes puhelinriidan jälkeen (jotka ovat todella inhottavia) mulle selviää, että hän tulisikin vasta illalla. Tosin tämän keskustelun jälkeen sain tiedon, että lähtivätkin yhdessä tulemaan kotiin päin, koska järvellä sataa! Ongelmia aina siinä, että milloin laitetaan ruokaa ja miten muuten ohjelma järjestetään. ÄÄH!!  Kyllä se taas tästä iloksi muuttuu. Ainakin keväällä....

No, sitten pitäisi varmaan lopultakin vastata Punatukan haasteesen eli pitäisi nimetä 8 asiaa, jotka tekevät minut onnelliseksi. Olenkin miettinyt näitä keskiviikosta lähtien ja eilen junassakin pohdimme työkaverin kanssa näitä juttuja. Joten

1. Oma oloni on tänään kuitenkin paljon parempi kuin kaksi vuotta aiemmin

2. Minulla on ihanat lapset, vaikka ne välillä ottavatkin päähän oikein kunnolla

3. Minulla on rakas puoliso, jonka särkyjen syykin viime viikolla selvisi, joten taas voimme elää normaalia elämää

4. Minulla on ihana uusi työpaikka, jollaista en luullut enää koskaan löytäväni

5. Minulla on ihana äiti, siskon perhe ja isovanhemmat sekä hyviä ystäviä tukemassa

6. Olent löytänyt ilon, aikaa ja halua tehdä käsitöitä ja pitää kotia kunnossa

7. Olen saanut mukavia uusia tuttavuuksia täältä blogimaailmasta.

8. Olen huomannut, että surusta selviää ja elämä on elämisen arvoista.

Lukeminen on tällä viikolla keskittynyt lähinnä postin tuomiin lehtiin, joten sillä rintamalla on tiedossa jotain uutta vasta myöhemmin.

Mukavaa viikonalkua kaikille!