Tänään on käyty talviuinnilla ja syöty hyvää ruokaa. Olemme jo viettäneet kotona tänään isänpäivää, koska huomenna aamulla lähdemme katsomaan minun pappaani ja lasten isopappaa. Hän täyttää joulukuussa jo 86 vuotta, mutta vielä hänelle on lahjaksi ostettu Paasilinnan uusin romaani, jonka hän talvipäivinä lukee innoissaan, kun ilma on liian liukasta pitkille kävelylenkeille. Aamu alkaa miestä ja isää onnittelemalla ja hyvällä aamupalalla. Sitten meillä onkin vuorossa hautausmaakierros. Oma isäni kuoli jo neljä vuotta sitten vasta 56-vuotiaana ja appeni kuoli tänä kesänä 65-vuotiaana. On outoa, että meillä kummallakaan ei ole enää isää, jota mennä tervehtimään ja halaamaan. Isän tyttönä huominen päivä on edelleenkin minulle raskas.

Vesi alkaa pikkuhiljaa viilentyä. Tänään se oli + 6 astetta. Nautin kovasti uimisesta ja uinkin oikein kunnolla. Laiturin päästä rantaan kolme eri kertaa. Lisäksi kaksi kertaa niin,että nousin ylös laiturilta. Rannassa oli ihanan rauhallista. Aika vähän ihmisiä liikenteessä. Taisi jo vaikuttaa huominen isänpäivä tai sitten tämän päivän kurja keli. Vettä tuli niin, että tuntui kastuvan riittävästi ilman varsinaista uintiakin.

Esikoinen kävi elokuvissa. Hän sai rippilahjaksi elokuvalippuja, mutta melkein kaikki ovat vielä käyttämättä. Ei tunnu esikoisen lemppariharrastukselta. Toisaalta täytyy sanoa, että onneksi hän kotona viihtyvää tyyppiä. Eipä tarvitse pelätä, missä hän aikaansa viettää.

Tuntuu, että alan itsekin taas saada pikkuhiljaa enemmän elämästä kiinni. Vieläkään käsityöt eivät ole huudelleet lisähommiin, mutta lukaisin Hilja Valtosen Vaimokkeen viime viikon aikana. Aivan ihana lukea 30-luvulla kirjoitettua rakkausromaania. Kirja oli parempi kuin elokuva, jonka olen joskus aikoinaan katsonut. Onhan Valtonen kirjoittanut kirjan kirjeiden muotoon, joten tarinassa on ihan erilainen tunnelma kuin elokuvassa suorin tapahtumin. Rakkaus on ollut samanlaista oli sitten 1930-luku tai nykypäivä. Aina ihmiset ihastuvat ja rakastuvat. Onneksi!

Viikolla illat kuluvat nyt niin mielettömän nopeasti, kun ne pimenevät niin aikaisin. Kotiin päästyä on jo pimeää. Joten aika menee pääsääntöisesti "sohvaperunana". Pyykkiä olen sentään ennättänyt pestä. Sitäkin aina kertyy tällaisessa "miesvaltaisessa" perheessä.

Kirjakahvilan Ninan kanssa olen samaa mieltä siitä, että alkaa olla aika kaivaa esiin joululehdet. Minä olen koonnut pääsääntöisesti kotimaisia joululehtiä, mutta ajattelin kyllä käydä tarkistamassa mitä ihanuuksia meidän kirjastolla on tarjolla tällä saralla. Lisäksi minulla on muutama joulukirja ja ainakin yhden aion hankkia tälle joululle. Voi kunpa saisin nämä miehen puoleni oppimaan siisteiksi niin voisin laittaa joulua tänne jo pikkuhiljaa. Tämä jengi vain tuntuu jättävän jälkeensä aina jotain kun liikkuvat. Ja minä kuljen perässä siivoamassa. Välillä se väsyttää!

Taidanpa lähteä etsimään niitä omia lehtiäni kaappien kätköistä! Oikein hyvää isänpäivää kaikille isille!