Voi miten aika rientää! Olemme jo lokakuun toisella viikolla ja nyt vasta ennätän tänne kirjoitella. En tiedä, mihin nämä päivät ovat menneet, kun tuntuu, etten ole saanut mitään tehdyksi.

Käsityöt tosin etenevät: villatakissa on tulossa toinen (siis ensimmäinen) etukappale ja liina on jo anopin hallussa. Ja kiitoksetkin olen saanut. Uutta liinaakin olen jo aloitellut, mutta se on vielä hyvin salaista. Kerron siitä myöhemmin.

Talviuintikausi alkoi sitten viime viikolla ja ennätin jo kerran käydäkin. Loppuviikko tosin oli niin kiireistä, etten ehtinyt toista kertaa ja nyt odottelen tämän viikon sopivia päiviä mereen pulahduksia varten. Se on harrastus, johon olen jäänyt niin täysin koukkuun, että oikein hämmästyttää. Vesi on ihanaa, kun se on kylmää ja todella virkistävää. Tosin odotan, että vesi vieläkin kylmenee, nythän se on vielä yli kymmenen asteista.

Meillä on ollut kaksi hyvin vieraspainotteista viikonloppua. Ensin oli äitini vierailulla ja nyt eilen vietimme yhden pojan tulevia nimipäiviä.  Joten vauhtia on riittänyt. Kaiken huipuksi esikoinen lähti eilen aamulla koulusta olevan ryhmän kanssa Saksaan Itämeri-konferenssiin viikoksi. Ensimmäinen matka esikoiselle muuten, joten äitiäkin jännittää. Olen saanut kaksi tekstiviestiä, joista ensimmäinen kuului, että juna oli lähdössä Tanskaan ja heidän vaunuosastonsa oli hyvin epämukava. Toinen oli sitten todella tärkeä; saippua unohtui....Onneksi lapsella ei ole isoja murheita eikä ole vielä ainakaan hukannut puhelintaan. Muista tavaroista ei ole ollut mainintaa...Kaiken kaikkiaan tämä viikko varmasti kuluu lauantaiaamua odotellessa.

Hampaani (josta viimeksi kirjoitin) on tänään saanut lopullisen uuden hienon paikan. Ensimmäisellä käynnillä hammas ei puutunut tarpeeksi, joten siihen laitettiin vain väliaikainen paikka ja tänään sitä sitten puudutettiin niin, että käynnin jälkeen tuntui olevan puoli päätä tunnottomana. Hammas tosin tunsi aina vaan poran kosketuksen. Onneksi paikka kuitenkin saatiin laitettua. Hammaslääkärin tuolit kun eivät kuulu mielipaikkojeni kärkipäähän.

Lukeminen on edelleen painottunut lehtiin, joita postilaatikosta on tullut yllättävän tiheään tahtiin. Tai sitten olen ollut liian väsynyt iltaisin lukeakseni pitkään. Olen kuitenkin lukenut ihan mukavia sisustusjuttuja Koti ja Keittiö -lehdestä ja Avotakasta. Blogeja olen ehtinyt lukemaan tosi vähän, joten tämän koneen vieressä pitäisi istua paljon pidempään kuin nytkään aion, mutta jonain iltana ihan varmasti.

Koulunkäynti on sujunut vaihtelevalla menestyksellä. Muuten viikot sujuvat hyvin kaikkien lasten osalta, mutta yhden pojan kuviksen tunnit ovat kyllä sellaista farssia, etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Samaan aikaan mietin, että laatisinko kantelun vai antaisinko olla, mutta ajattelen kuitenkin välillä, että ei kait aina ole minun lapseni pakko olla opettajan kiusanteon uhri. Toisaalta taas tuntuu, että jospa tilanne rauhoittuu, kun opettaja on nähnyt meidät vanhemmat ja tietää kantamme tähän asiaan. Sen jälkeen kun pyysin hänen itsensä ottamaan minuun yhteyttä tuntien ongelmista, yhtään ainutta viestiä ei ole tullut. Pojan terveiset tunneista eivät kuitenkaan ole hyviä, joten hieman huolestuttaa millainen "pommi" jossain muhii.

Onneksi meillä perheenä on hyvä olla keskenämme ja meillä tuntuu olevan aika hyvä ja tukeva tukiverkkokin ympärillä. Joten vaaraa putoamisesta tai kaatumisesta ei ole. Me pärjäämme kyllä!

Nyt lähden katselemaan esikoisen rippikuvia kirjekuoriin, jotta kiitoskortit lopulta pääsevät matkaan.

Mukavaa viikkoa ja varautukaa kylmiin päiviin, joita tälle viikolle on lupailtu koko maahan.