Ei siitä sitten ihan rauhallista viikonloppua tullutkaan. Kahdeksan jälkeen illalla mies soitti, että hän tuo pojat kotiin iltalennon jälkeen. Saapuivat sitten puoli yhdentoista aikaan ja mies lähti suurin piirtein samoilta jalansijoiltaan takaisin palatakseen tänään iltayöstä. Sitten onkin enää yksi lomaviikko jäljellä ja siihen on vielä hetki aikaa.

Tämän aamun pojan aloittivat sellaisella huudolla ja tappelulla, että mieleni teki lähteä saman tien ovesta ulos ja jättää koko pahuksen sakki kiukuttelemaan keskenään. Kyllä se kummasti on vaikuttanut koko päivän tunnelmaan kun ei saa herätä rauhassa ja nauttia aamuhetkestä.

Nyt aikaa on sitten vietetty tv:n vieressä formuloita katsellen. Ja nyt näyttää hyvältä. Kimi saattaa päästä kohta Massan ohi ja aloittaa kisan johtamisen. Toivottavasti auto kestää! Siinä samalla on minun tullut sitten virkattua anopin liinaa, kun formuloita voi katsoa tai paremminkin vain kuunnella.

Ruoan sain laitettua ja koneellisen pyykkiä pestyä, joten viikko voi taas alkaa. Huomenna on hankittava esikoisen kiitoskortteihin korttipohjat sillä kuvat tulivat jo. Saisi nekin saada postiin, kun ripille pääsystä on jo kaksi kuukautta. Mutta appeni kuolema juhannuksena sekoitti kyllä tämän perheen muut hommat. Ei siinä ihan ensimmäisenä tullut mieleen valokuvat ja kiitoskortit. Onneksi suku ja ystävät ovat ymmärtäväistä väkeä.