Ehdin ja pääsin taas tänne meidän tietokoneelle. Tätä kun yleensä pitävät hallussaan meidän perheen nuoret. Mutta nyt isä ja nuoremmat ovat taas ampumaradalla ja vanhin katselee videoita.

Ensinnä kiitokset kaikille blogiani kommentoineille ja erityiskiitos vielä Punatukalle kunniamerkistä. On hauska kuulla, että kirjoitustyylistäni pidetään. Olen nimittäin aina pitänyt itseäni huonona ns. tarinan kirjoittajana. Asiatekstiä kyllä saan aikaan, mutta näyttää tämäkin laji onnistuvan.

Viikko meni yhtä vauhdikkaasti loppuun kuin alkoikin. Keskiviikkona vietimme niitä isännän syntymäpäiviä. Meidän oma lahjamme, kiikarit, olivat isälle todella mieleiset ja kerrankin täydellinen yllätys. Iltaa kanssamme istui kaksi tuttavapariskuntaa ja kun yhdet rakentavat ja porukkaan kuuluu kaksi rakennusmestaria, niin kyllä meillä oli pölyä ja naulanpätkiä. Toivottavasti pääsemme pikapuoliin jo tupaantuliaisiin. Tarvitsevat varmasti pyyhkeitä, kun mestarit neuvoivat siivoamaan viimeisen silauksen esim. laattapinnoilta vanhoilla froteepyyhkeillä kuivana. Tulee kuulemma paras jälki!

Tämän ihanan illan seurauksena mä sitten väsähdin torstaina niin, että nukuin suloisesti jo ennen kymmentä. Tietysti sillä todella raskaalla ilmallakin oli osuutensa.

Perjantaina töiden jälkeen syötiin vain pikaisesti ja pakattiin tavarat mökkiviikonlopuksi. Se oli sitten viimeinen tänä kesänä. Mutta ihanaa oli. Kaksi päivää tuli istuttua pihakeinussa ja virkattua anopin pöytäliinaa ja hyvän matkaa yli puolenvälin jo ollaan. Taitaa tulla valmiiksi ennen syntymäpäivää. Meillä kun mökillä tuo palvelu pelaa. Mun vanha mammani on vielä niin virkeä, että hän laittaa ruoat ja tiskaa ja mä saan vaan huilata, kun olen kerran viikon tehnyt töitä. Ihanaa hellimistä! Illalla nautittiin kunnon mökkisaunan löylyistä ja vihtomisesta.

Nyt pitäisi vielä lähteä kauppaan tekemään alkuviikon ostokset, jotta pärjäillään täällä kotona, kun isukki lähtee sinne sorsastusreissulle.

Kyllä mä tässä yhtenä päivänä ajattelin, että olen mä aika äiti. Hankin lapselleni huomisen päivän koulusta vapaaksi, että hänkin pääsee sorsastuksen aloituspäivästä nauttimaan. Mutta ajattelin, että mikäli tätä harrastusta haluaa ylläpitää, niin kyllä aloitukseen sitten pitää päästä. Opettaja toivotteli pojalle vain metsästysonnea.

Metsästysonnea kaikille huomenna sorsia havitteleville!