perjantai, 8. elokuu 2008

MUUTAN

uuteen blogiosoitteeseen. Uskon kaikkien tätä lukevien jatkossakin minut löytävän. Zaidakille laitan uuden osoitteeni sähköpostiin.

Haluan kirjoittaa jatkossa enemmän "anonyyminä". Nyt on ystäviä, jotka tietävät kuka tätä kirjoittaa ja se ymmärrettävästi rajoittaa tekstiäni jonkun verran.

Heippa kaikille täällä käyneille!

perjantai, 25. heinäkuu 2008

TÖISTÄ TAAS

kirjoittelen, että olisi edes jotain tekemistä. Onneksi maanantaina tulevat jo työkaveritkin, niin eiköhän sitä puuhaakin sitten tule enemmän.

Jotenkin järjettömän ihanat kesäkelit alkoivat sitten, kun mun pitää istua täällä sisällä. No, töiden jälkeen olen kyllä sitkeästi istuskellut ulkona heti kun vain olen kerinnyt. Tosin tällä viikolla meni pari iltaa, kun siivoilin nurkkia vieraskuntoon ja tänään on tehtävä vielä vähän. Nuorempien lasten synttärit ovat maanantaina ja vieraita alkaa tulla jo huomenna. Miehen sisko porukkansa kanssa huomenna, toisen lapsen kummit sunnuntaina samoinkuin äiti ja isovanhempani ja maanantaina sitten toisen pojan kummit. Eipä tarvitse miettiä mitä viikonloppuna tehdään. Keitetään kahvia ja nautitaan toivottavasti lämpimästä ilmasta takapihalla. Voi kun vielä ehtisi käydä ostamassa puutarhatuoleihin istuinpehmusteet. Olen kaivannut sellaisia jo pitkään, mutta en ole löytänyt  mieleisiäni. Nyt vois saada halvalla!

Mies ja toinen näistä nuoremmista olivat reissussa kahdestaan alkuviikon. Kävivät miehen kaverilla tekemässä kellarin edustan laatoituksen ja sitten olivat pari päivää niittämässä kaisloja sorsastusrannaltaan. Nyt tämä mukana ollut poikakin pääsee syksyllä metsälle, kun onnistui saamaan metsästyskortin heti eka yrittämällä. Asiasta on oltu hyvin ylpeitä, kuten tietysti kuuluukin. Eilen se lapsi oli sitten aivan poikki ja paikat hellinä, kun tulivat kotiin. Huomasi hyvin jälleen kerran, että on kiva olla reissussa, mutta kivampi on tulla kotiin. Taidamme olla aikamoisia kotihiiriä koko poppoo.

Ensimmäistä kertaa sain tänään tiedon, että kilpirauhasarvoni olivat pysyneet samalla tasolla kuin kolme kuukautta sitten. Tähän asti on aina ollut heilahtelua johonkin suuntaan, mutta nyt olokin on pysynyt hyvänä. Seuraava verikoe on vasta puolen vuoden kuluttua, ellei mitään yllättävää olon huononemista tapahdu. Ehkä tuolla masennuslääkitykselläkin on osansa, koska sen määrää on vähennetty, niin nyt tuntuu siltä, että olo on kaikin puolin ok. Mutta kyllä tämä 75 mg on mulle vielä ihan ehdoton. Enkä halua, että elämä ahdistaa....on tainnut tulla mainittua jo muutamaan kertaan, mutta kun se on mulle niin tärkeää. Ja toisaalta yritän lohdutella itseäni, ettei niiden syöminen ole niin vaarallista. Vaikka ihan hirmuisesti olisin halunnut ne lopettaa.

Tänään täytyisi mennä ostamaan pojille synttärilahjoja. Toinen toivoo harjoituskeihästä. Isä on tehnyt hänelle puukeihään, jota mökillä on heitelty, mutta nyt on tarkoituksena ostaa oikea. Jospa siitä aukeaisi uusi harrastus. Toinen on sitten tällaista "nörtimpää" ainesta ja toivoi PSP-peliinsä uutta ja isompaa muistikorttia. Ehkä se on hänelle tarpeen. Muina lahjoina hän on pyytänyt dvd-elokuvia. Kun taas toinen on pyytänyt myöskin pitkää mittanauhaa ja tietokonepeliä. Aika erilaiset veijarit kaksosiksi.

Esikoinen on tänään hakenut isän kanssa koulukirjoja. Oli saanut ilmoituksen, että kirjat ovat valmiina tilauksen mukaisesti. Tosin ei siellä tainnut olla kuin englantia ja ruotsia, muut taidetaan tilata vasta yhteistilauksena koulussa suoraan Englannista ja osa tiedoista annetaan vasta kun koulu alkaa. Toivottavasti edes jonkun voisi ostaa myös käytettynä, että tulisi vähän edullisemmaksi, vaikka kyllä niiden alleviivattujen ja merkattujen kirjojen käyttö on tosi kurjaa. Ehkä kaikki tulee ostettua uusina. Kovasti poika jo odottaa koulun alkua, joka minusta tuntuu aivan mahtavalta, kun itse aina nautin koulun aloituksesta. Toista kaksosista jännittää kovasti kun hän menee yläkouluun, toinen käy vielä alakoulua luokalle jättämisen vuoksi. Jos joskus toivoin, että yhteinen koulutie kaksosilla olisi äidille helpotus, ainakin meillä on toiminut loistavasti tämä ratkaisu, että pojat ovat jopa eri vuosiluokilla eri luokkien sijasta. Se alkuaikojen kilpailu oli hermoja raastavaa koko perheelle. Nyt jokainen etenee omalla tahdillaan. Eihän tällä toisellakaan ollut mitään oppimisvaikeuksia, sopeutumis- ja kasvamisvaikeuksia sitäkin enemmän. Mutta toivottavasti ne ovat jo ohi mennyttä elämää ja murrosikä tulisi tyynenä ja turvallisena. Taitaa olla turha toivo???

Sain tuossa ruokatunnilla juuri päätökseen Desmond Bagleyn kirjan Surmanajo. Mahtava jännitysromaani. Se oli toinen meidän hyllyssä oleva Bagley. Toisen luin jo aiemmin kesällä. Bagley on selvästi nauttinut afrikan kuvaamisesta. Molemmat kirjat kertoivat afrikan maista.  Mulla siis täytyy olla aina kirja mukana, ruokatunnillakin. Se on hyvä keino hetkeksi täysin irrottautua työn touhusta. Menen minne tahansa, mulla kulkee aina kirja kassissa, ei välttämättä käsityö. Joskus kyllä sekin.

Sain eilenkin hieman virkattua ja malli on ihan mukiinmenevä. Pingottaa täytyy aika kovasti kun liina valmistuu, mutta eiköhän se siitä. Mieheni sisko on myöskin kova tekemään käsitöitä ja odotankin huomista. Toivottavasti hänellä on käsityö mukana, kuten usein on ollut, niin voisimme yhdessä istua pihalla tekemässä käsitöitä.

Tässä kaikki rupattelu ja mielessä pyörivä taas tällä erää. Kiitos Zaidak, että kaipailit. Antoi puhtia taas tähän hommaan!

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko, 23. heinäkuu 2008

LOMATKIN JO OHI

Ja pian koko kesä. Mutta kivaa on ollut! Vaikka tämä blogi reppana on ollut aivan hunningolla. Nyt teen sellaista, jota päätin olla ikinä tekemättä, kirjoitan tämän töistä. Kaikki työkaverit vielä lomailevat ja toimistossa on hiljaista. Seli seli....

Juhannus meni mukavasti mökillä vesisadetta pitäessä. Lapsia tosin rassasi, kun ei pystynyt pelaamaan pihapelejä tuttuun tyyliin aattoiltana. Onneksi juhannuspäivänä saimme tilanteen korjattua.

Heinäkuun alussa aloitin loman. Kävimme heti risteilyllä Tukholmassa poikien kanssa ja samalla viikolla vielä Linnanmäellä. Siellä ei tosin ollut mukana esikoista, kun oli töissä, eikä halunnut tulla mukaamme. Hän nimittäin onnistui saamaan sellaisen harjoittelutyöpaikan tuttaviemme osuuskunnasta, jossa tehdään lasten elokuvia. Esikoinen on ollut muutama vuosi sitten mukana heidän elokuvaprojektissaan ja niinpä he palkkasivat hänet nytkin töihin. Työ oli esikoiselle mieluista: hän käänsi lyhytelokuvia englannin kielelle ja tekstitti elokuvat, jotka lähetettiin ulkomaille festareille.

Linnanmäki-päivämme osui olemaan kunnon hellepäivä, joten oli mukava olla reissussa. Viikonloput vietimme aina mökkeillen. Toinen lomaviikkoni kului leppoisasti kotona pihatöitä tehden ja lukien. Käsityöt eivät juuri minua pussistaan huudelleet. Taisi mennä tuon lääkkeiden lopetusyrityksen myötä monet fiilikset. Mutta onneksi huutelu on hieman alkanut. Viimeisellä lomaviikollani kävimme perinteisesti Tuurin kesäkaupassa ja ostin sieltä kerän virkkauslankaa, josta aloittelin pöytäliinaa.

Viimeisellä viikolla kävimme myöskin tätimme mökillä uimassa ja saunomassa. Olikin todella ihana paikka. Saunoimme ja uimme kolme tuntia ja söimme hyvin.

Mutta nyt lopettelen taas tältä erää. Yritän ehtiä kirjoittaa taas pikaisesti!

maanantai, 16. kesäkuu 2008

TULOKSET OVAT TULLEET

Nimittäin koulujen sisäänpääsytulokset. Vaikka opetusministeriön palvelin menikin jumiin, tuli perjantaina silti tieto, että esikoinen pääsi IB-lukioon eli juuri haluamaansa paikkaan. Äiti on täällä pyörinyt onnesta viikonlopun.

Muuten viikonloppu menikin sitten suurin piirtein p....elleen. Havaitsin nimittäin sen kauhean totuuden, etten mä mitään lääkitystäni voi lopettaa. Tähän asti on mennyt hyvin, mutta nyt kun olen vähentänyt annoksen n. viidennekseen ei se enää riitäkään. Viimeiset pari viikkoa on mennyt ahdistuksen vallassa. Kaikki asiat ovat olleet huonosti, olen suuttunut nopeammin kuin aikoihin, raivonnut miehelle ja lapsille ja kaiken huipuksi haukkunut vielä äitinikin. Joten nyt otetaan lusikka kauniiseen käteen ja nostetaan annosta olotilan parantamiseksi ja sen paremman olon vakiinnuttamiseksi. Miksi ihmeessä kärsisin noista kurjista oloista, kun elämä voi olla elämisen arvoista ilman kiukuttelua?

Sain sentään viikonloppuna vähän kudottua villatakkiani, vaikka käsityötkin ovat olleet taas pannassa monta iltaa. Homma lopahti lauantaina siihen, etten ollut huomannut ottaa mökille lisälankaa mukaan ja se kerä tuli neulottua.

Pojat kävivät ongella ja toivat molemmilla kerroilla muutaman pienen kalan näytille, jotka sitten juhlallisesti haudattiin marjapensaita lannoittamaan. Oli erikoista huomata, että kun minä vein pojat sunnuntaina rantaan, en kelvannutkaan heille kaveriksi. Oli kuulemma hauskempaa kun isi oli heidän kanssaan. Toisaalta olin asiasta vihainen, toisaalta nautin siitä, että oppivat vaatimaan isän mukaan harrastuksiin ja menoihinsa. Tähän asti kun se olen aina ollut minä.

Ehkä lapsetkin olivat jo huomanneet äidin huonotuulisuuden, vaikkei äiti sitä itse vielä oikein ollut itselleen myöntänytkään. He olivat nimittäin tänään siivonneet omat huoneensa ja se on jo ihme!! Mutta olen heistä hyvin ylpeä, sillä olin päättänyt että työmäärääni kotona on vähennettävä ja jotain murkkujenkin on opittava tekemään. Hienoa!!

Ellen taas enää tällä viikolla ehdi kirjoitella, niin toivottelen kaikille oikein mukavaa juhannusta!

perjantai, 6. kesäkuu 2008

KOULULAISTEN KESÄLOMA

On sitten itseasiassa jo viikon kulunutkin. Meillä loma alkoi hyvin. Todistukset olivat loistavia: kahden nuoremman keskiarvo oli kahdeksan paikkeilla ja esikoisen lukuaineiden keskiarvo oli peräti 8,9. On siis entistä todennäköisempää, että IB-lukion ovet avautuvat hänelle syksyllä. Toisen nuoremmista pojista kevätjuhla oli jälleen niin herkistävä, kun kuudesluokkalaisilla vain on. Siihen tietyllä tavalla mielestäni päättyy lapsuus, koska tämän jälkeen vanhempia ei enää kutsuta koulun juhliin ja elämä muuttuu  muutenkin aikuismaisemmaksi. Tylsää, että jo tuossa iässä pitää muuttua isoksi! Minusta tuntuu, että omassa lapsuudessani sain olla lapi kauemmin kuin omani ovat saaneet. Tietysti minua herkisti sekin, että tiesin Titillä olevan esikoisensa siunaustilaisuuden samoihin aikoihin kuin meillä muilla oli iloiset kevätjuhlat. Hänen blogissaan olen käynyt lähes päivittäin toivottamassa voimia!

Omien juhlien jälkeen meidän oli aika siirtyä ystävättäreni tyttären ylioppilasjuhliin. Kaunis ylioppilas punaisessa iltapuvussaan ja mahtava todistus. Sillä paperilla kelpaa hakeutua jatko-opintoihin. Samalla muistin myös tytön kihlautumista, sillä emme olleet tavanneet koko alkuvuoden aikana.

Sitten on otettava vähän takapakkia! Olin sisareni kanssa naisten kuntovitosella sauvakävelemässä 8 km:n lenkin viikko ennen juhlia ja kyllä oli hauskaa. Iltapäivä meni kävellessä ja sitten Aurajoen rannassa picknickillä auringonpaisteessa. Sellaista omaa aikaa olin taas jo kaivannutkin.

Juhliin en hankkinut uutta mekkoa itselleni, koska ostin viime keväänä esikoisen rippijuhliin oikein kauniin vaalean kotelomekon. Heinäkuussa onnistuin tosin silittämään siihen reiän äitini syntymäpäiväjuhlilla, mutta onnekseni ystäväpiiriini kuuluu taitava ompelija. Hän osti pitsiä, jolla korjasi reiän ja tuunasi kukkakoristeen vielä toiseenkin kohtaan ja suoraan sanottuna, mekko on mielestäni parempi kuin alkuperäisenä. Siinä oli hyvä juhlia.

Sitten palataan taas juhlaviikonloppuun. Juhlien jälkeen kävimme katsomassa äitiäni, kun kotikulmillani oltiin ja sitten pääsimme avaamaa mökkeilykauden. Illalla mökille saavuttuamme, oli pakko laittaa sauna lämpiämään ja käydä nauttimassa kunnon löylyistä.  Sen jälkeen olinkin niin väsynyt, että siirryin nukkumaan ja pojat olivat pelanneet keittiössä  unoa vielä tunnin kauemmin.

Nyt on sitten viikko tehty töitä ja pojat ovat lomailleet. Elämä tuntuu ihan mukavalta ja helteet ovat hellineet. Huomenna nautimme erämessujen tunnelmasta Riihimäellä ja sitten mökkeilemme taas loppuviikonlopun.

Hyvää viikonloppua!

 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Nelikymppisen tysv perheendin el ja kitt Perheeseen kuuluu my siippa ja kolme koltiaista, jotka painiskelevat murrosi mylleryksess

  • Tagipilvi