Niin se taas on viikko vierähtänyt ja tammikuukin on jo ohi.

Elämä jatkuu normaalilla tahdilla, mitä nyt lapset ovat olleet pienessä flunssassa ja muutaman päivän täällä kotona. Tauti ei taida olla pahinta laatua, koska koti on aika sekaisin iltaisin kun tulemme kotiin. Lisäksi pitäisi aina olla jotain uutta tekemistä. Toivottavasti heidät voi huomenna lähettää kouluun.

Äiti on saanut sukkansa ja oli niihin todella tyytyväinen. Ei meinannut raatsia laittaa niitä jalkaansa, mutta sanoin tekeväni uudet, jos nämä kuluvat puhki. Enhän minä niitä kaapin täytteeksi tehnyt.

Tällä viikolla kävin myöskin viimeisen kerran terapiassa. Kahden vuoden käynnit ovat nyt päättyneet. Onneksi olo tuntuu niin hyvältä, että uskallan heittäytyä täysillä elämään ilman joka viikkoisia istuntoja terapeuttini kanssa.

En varmaan ole edes kirjoittanut, että perheemme astianpesukone sanoi työsuhteen irti jo muutama viikko sitten. Se tarkoittaa sitä, että olen tiskannut käsin joka päivä. Mutta täytyy sanoa, että se hyöty siitä on ollut, että keittiö pysyy siistinä. Astianpesukoneeseen kun ei voi laittaa kaikkia kodin astioita ja niillä oli paha tapa kerääntyä tiskipöydälle kun kukaan ei viitsinyt pestä niitä käsin. Niinpä olen päättänyt jatkaa tätä käsin tiskaamista vielä hetken.

Lauantaina odotan vierasta luoksemme. Kyseessä on kollega toiselta paikkakunnalta, johon tutustuin kun olimme valtakunnallisilla työn koulutuspäivillä Virossa muutama vuosi sitten. Nyt voimmekin suunnitella tulevia koulutuspäiviä, jotka vietetään taas Virossa huhtikuussa. Olemme jo sopineet jakavamme hotellihuoneen. On kyllä mukava nähdä ihan muutenkin ja jutella ihan muistakin kuin ammatti asioista. Vieraillessani hänen luonaan, kävimme sisustusliikkeissä, mitähän me nyt keksimme?

Oikein hyvää alkavaa helmikuuta!