Minä kun koetin väittää, että avantouinti säästää mut kaikilta taudeilta tänä talvena, niin pielee meni. Keuhkoputkentulehdusta on paranneltu kotona koko viikko. Tai olin mä maanantaina töissä yskimässä ja niiskuttamassa ja vielä tiistaiaamunakin kävelin tuon 5 km:n matkan reippaana tyttönä, mutta sitten iski tauti kunnolla. Tunnin töiden jälkeen lähdin työterveyshuoltoon ja kahdeksi päiväksi kotiin lepäämään. Eilen olo oli entistä kehnompi, joten oli hyvä, että lääkäriaika oli jo valmiina. Eikä siinä sen kummempia: juuri alkava keuhkoputkentulehdus ja pientä lämpöä. Mulle kun ei juuri kuume nouse. Keuhkot tuntuu tulevan yskiessä pihalle ja lääkäri antoikin kunnon troppia: resepti jäi apteekkiin. Mutta kyllä se auttoi. Otin vain yöksi enkä herännyt kertaakaan yskimään. Tänään on muutenkin helpompi olo, kun olen ottanut lääkettä kahtena päivänä. Kuuri on vain kolme päivää.

Nyt olen viettänyt joka päivä koneella sen verran aikaa, että olen käynyt omat suosikkini läpi ja vitsi, että on tuntunut mukavalta. Osa suosikeistani kirjoittaa lähes joka päivä ja sitten on sellaisia, jotka kirjoittavat kerran viikossa. Itse olen huomannut kuuluvani tähän jälkimmäiseen joukkoon. En vain kerta kaikkiaan jaksa istua illalla enää koneella, kun töissä olen koko päivän siinä viettänyt. Ja tuntuu, että asiaakin on enemmän, kun ei joka päivä kirjoita. Illan aikana kun ei ehdi paljon touhuta ja töistäni en voi kirjoitella. Sellaista on juridiikka. Ihanaa, mutta salaista. Päivääkään en ole uravalintaani katunut, vaikka ajatus iski jo seiskaluokalla, että haluan lukea oikeustiedettä.

Nyt kun esikoinen miettii mitä tekee sitten joskus isona, ihmettelen välillä, että miksei asia ole vielä hänellä selvillä. No kaipa se on niin, että harva 15-vuotias tietää, mitä isona haluaa.

Viikko on mennyt pääsääntöisesti vuoteessa. Olen lukenut postin tuomia lehtiä ja nauttinut siitä, että ei tarvitse tehdä mitään. Siinä hommassa on tosi huonona puolena se, ettei täällä tee kukaan muukaan. Mies kyllä laittaa ruoan kuten joka päivä, mutta tiskit saavat aina jäädä pöydälle. Hän on tiskannut parin päivän välein, mutta olen saanut oltua hiljaa. Kun kerran mun on käsketty levätä, niin teen niin ja piste.

Nyt kyllä pitäisi pistää tänään vähän hösseliksi. Äiti tulee huomenna viettämään meille viikonloppua, enkä halua hänen siivoavan. Joten kun haen lapset koulusta, taidamme tehdä tässä siivoushommassa vähän yhteistyötä: jokainen omaa huonettaan. Toivottavasti ei käy niin, että minä kaikkia huoneita ja lapset huilaa.....Pyykkiä on pakko laittaa koneeseen ja muutama lakana täytyisi saada viikattua kaappiin. Kuinka niiden vetäminenkin voi olla lapsista niin tylsää ja työlästä.

Kaupassakin pitäisi tänään käydä ja miettiä mitä viikonloppuna syödään. Äiti onneksi lupasi soitella illalla, joka tarkoittanee sitä, että onko jotain ruokaa mitä hän tuo tullessaan. Mietintämyssy käyttöön!

Käsityöt ovat olleet täysin boikotissa koko viikon. Särkevät kädet eivät ole halunneet nähdäkään puikkoja ja pääkin on painanut liikaa pystyasennossa. Joten sohvan pohjalla on tullut paremminkin löhöiltyä kuin oltu ahkerana.

Nyt palaan sängyn pohjalle ja nousen vasta kun pitää hakea lapsia. Hauskaa viikonloppua!