Hyvin on joulusta selvitty, onneksi!

Joulupäivä kului siskon luona. Kotiin tosin lähdettiin vähän nopeasti, kun tuntui, että lasten leikit menivät tappeluksi eikä kukaan jaksanut sitä meteliä. Tosin lapset olivatkin väsyneitä, kun jouluaatto meni myöhään ja niin oli mennyt jo useampi päivä. Itseä vain tuollaisissa tilanteissa alkaa hävettää, kun ei saa pidettyä lapsia järjestyksessä. Ehkä jo muutaman joulun kuluttua ollaan eri tilanteessa. Voipi olla, että lapset eivät enää kulje vanhempien mukana. Asia jota välillä toivoo ja välillä pelkää.

Tapanina käytiin sitten mun isovanhemmilla syömässä ja vietiin mukana meidän jouluiset kastikkeet riistalinnuista. Mamma ja pappa kun eivät ole niitä päässeet koskaan aiemmin maistelemaan. Ihan mukava päivä kului syöden ja tv:stä katseltiin Akseli ja Elina. Kyllä Linnan teokset ovat mahtavia elokuvina. Häpeäkseni tunnustan, etten ole niitä koskaan vielä lukenut.

Torstai ja perjantai kuluivat normaalisti töissä. Onneksi mies oli "pekkasilla" niin lapsilla oli vähän turvaa kotona. Torstaina kävin uimassa ja meri myrskysi oikein kunnolla. Tämän vuoden ensimmäiset vaahtopäät ja vesi nousi laiturille saakka. Aivan mahtava tunnelma mennä veteen siinä kelissä. Ensimmäisen kerran oli sellainen tunne, etten uskaltanut pitkälle uida, kun tuntui ettei ehkä pääsekään takaisin laiturille. Lauantain uintiin meri oli rauhoittunut jonkun verran. Sain jopa kaksi kertaa uitua rantaan laiturin päästä ja se on aina tosi nautinto.

Käsityöt ovat vieläkin olleet kassissa odottamassa, mutta nyt ne jo huutelevat. Olen vain päättänyt aloittaa hommat vasta 2.1.2008. Se on hyvä välillä niiden antaa vähän huudellakin. Tekeminen on sitten taas mukavampaa. Taidan aloittaa oman villatakkini lisäksi äidille sukat, kun aiemmat hyshys-työt eivät saaneet lainkaan puhtia. Ehkä kevään mittaan onnistuu taas jotain muutakin.

Joulunpyhät ovat kuluneet Joseph Wambauhgin kirjan Murharyhmä -parissa. Ensin aluksi kirja tuntui todella pitkästyttävältä, mutta nyt tuntuu, etten voi jättää sitä käsistäni. Tämän kirjan jälkeen luenkin taas välillä vähän vanhoja lehtiä, joita perheeni nauraa aivan vääränään. Mutta katsokaapas välillä muutkin vanhoja lehtiä. Ei maailma niin paljon ole muuttunut vuosien aikana. Samoja juttuja ne ovat. Lähi-idän sotaa, lasten vaikeuksia, työttömyyttä jne. Ei haittaa miltä vuodelta lehti on. Ja jostain juoruista tulee välillä ihan nostalgiaakin. Se on hauskaa.

Nyt lapset taas odottelevat vuoroaan, joten äiti lopettakoon! Oikein hyvää vuoden vaihdetta kaikille lukijoilleni (joita kommenteista päätellen on aina jokunen)! Olkaa varovaisia!