Niin se vuosi sitten vaihtui. Tämä uuden vuoden päivä on kulunut jälleen kerran tv:n ääressä. Traditioihini kuuluu katsoa ja kuunnella uuden vuoden konsertti, joka oli hyvä tänäkin vuonna. Kapellimestari oli mahtava ja odotan innolla sunnuntaita ja konsertin alkuosaa. Konsertin jälkeen siirryttiin seuraamaan jännää mäkikisaa ja Ahosen puolesta harmitti, kun voitto jäi niin pienestä kiinni.

Jo ennen konserttia täytyi istua tv:n ääressä, kun teemalta näytettiin uusintana Ruotsin kuninkaallisten häät kesältä 1976. Olin silloin alle 10-vuotias, mutta niin ihastunut kauniiseen kuningattareen, että keräilin kaikki lehtikuvat kuninkaallisesta perheestä monen monta vuotta. Lapsuuden kodistani löytyy leikevihot edelleen.

Neuloin myös jakkuani tänään, vaikka lupasin vasta huomenna aloittaa neulomisen. Tosin jostain syystä vasen olkapääni on tämän jälkeen polttanut aivan sairaasti ja arvatkaa pelottaako, että neuleet on jätettävä. Monta vuotta olin tekemättä käsitöitä ja kun nyt olen saanut pään taas auki, en halua nivelten pettävän. Tosin neulominen jäi viimeksikin sen vuoksi, että olkapäät eivät kestäneet. Ja kun päivän tekee töitä koneen kanssa ovat olkapäät kovilla jo siitäkin syystä. Vaikka olen saanut töihin jopa aivan mahtavan rullahiiren, jota ilman en osaisi varmaan enää töitä tehdäkään.

Vielä ulkona on hieman lunta, joten huominen töihin lähtö tehdään kävellen. Tunnin kuntokävely aamulla töihin saa aikaan sen, ettei tarvitse hirmuisesti tuntea huonoa omaatuntoa iltaisin kotona, kun ei ehdi ulos. Lapsistakaan ei juuri ulkoiluseuraa saa, kun esikoisen polvia vaivaa osgood-schlatterin -tauti aina vaan ja keskimmäisellä on nyt todettu, että kantapäässä apofyysinen tumake on 2-osainen. Jalkoja särkee pienestäkin liikunnasta ja nyt odottelemme mitä kirurgi asiaan sanoo. Aika on saatu helmikuulle.

Nyt alkaa olla se hetki, että lapset roikkuvat vieressä vuoroaan odottamassa, joten tapaamisiin!