Niin se taas meni jo pääsiäinenkin. Kotia en tänä vuonna koristellut lainkaan, koska emme olleet pyhiä kotona. Olimme miehen sukulaisissa Oulun korkeudella nauttimassa hieman talvisemmasta kelistä ja rauhallisesta olosta. Lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin muutaman päivän ilman tietokonetta ja muita vempeleitä. Esikoinen tosin paahtoi viimeisen Potterin läpi matkamme aikana ja itse istuin sohvalla puikot kilisten. Villatakin toinen hiha on jo hyvällä alulla. Paluumatkalla osuimme yhteen lumisateen kanssa, mutta onneksi vasta lähellä kotia. Pääosa matkasta kului todella hyvässä kelissä. Kävimme matkan kunniaksi syömässä Jalasjärven Juustoportissa pippuripihvit ja jokainen oli ruokaansa tosi tyytyväinen. Matkalla tuli myös ulkoiltua. Kävin keskimmäisen pojan kanssa lähes 10 km:n kävelyllä. Oli mukava kulkea yhdessä ja jutella.

Muuten elämä kulkee tasaista tietään eteenpäin. Masennuksesta on nyt virallisesti selvitty niin hyvin, että lopettelen seuraavaksi lääkitykseni. Terapia päättyi jo vuoden vaihteessa. Kaksi vuotta kului nopeasti ja nyt vain toivon, ettei sairaus enää uusiudu. Tietysti nyt on kokemusta sairaudesta ja toivonkin, että osaisin kuulostella itseäni niin, että jos jotain tapahtuu, huomaisin sen ajoissa. Avantouinti on ollut loistavaa psyykkisen vireyden ylläpitämiseksi ja muu ulkoilu ajaa samaa tarkoitusta. Senpä vuoksi olen lupautunut työkaverini kanssa juoksemaan kolmen viikon kuluttua varttimaratonin. Minun piti osallistua vain kävelylle, mutta jotenkin tämä ylipuhuminen onnistui. Olen varmasti se viimeinen, jota kaikki odottavat maaliin....juoksemisesta kun on aikaa. Toivottavasti kovavauhtinen kävely on antanut kuntopohjaa niin paljon, että siitä pystyy hieman vielä vauhtia kiristämään. HUH HUH!

Olen myöskin siivoillut kotia siihen kuntoon, että tänne voi ottaa vieraita vastaan lauantaina. Lopultakin sihteeriystäväni pääsee vierailulle ja nyt he tulevat yhdessä miehensä kanssa. Uskomme nimittäin miestemme tulevan toimeen keskenään, kun molemmat harrastavat metsästystä. Toivottavasti olemme oikeassa ja saamme mukavan päivän yhdessä. Olemme jo suunnitelleet mitä ruokaa vierailemme tarjoamme. Kerron siitä sitten kun vierailu on ohi, onnistuiko ajatuksemme hyvin. Vielä täällä kyllä siivottavaa riittää ja pyykkivuori on taas jostain syystä kohonnut korkeuksiin. Miten ihmeessä sitä voi kertyä niin hemmetisti???

Tänään katsotaan vielä Todistettavasti syyllinen ja sitten kömmitään vuoteeseen. Huomenna esikoinen menee tutustumaan lukion IB-luokalle. Jännittääköhän häntä yhtä paljon kuin minua? Olisi kiva, jos huomisen jälkeen vielä tuntuisi siltä, että haku on osunut oikeaan.

Yhden lapsemme kanssa aloitin tänään yksilöpsykologiset tutkimukset, jossa katsotaan, onko hän terapian tarpeessa ja onko hänellä jotain psyykkisiä ongelmia. Masennukseen oli jo heti viitattu ja olen itsekin epäillyt sitä lapsellani. Toivottavasti asiaan nyt lopultakin saadaan jonkinlainen selvyys. Kyllähän häntä jo onkin riepoteltu tässä elämässä ihan riittävästi. Hän kun ei opettajien mielestä ole ollut koskaan sopivassa koulussa. Normaali luokalle hän on ollut liian vilkas tai aggressiivinen, erityisryhmään taas aivan liian kiltti. Silti taas tuntuu, ettei normaaliluokallakaan ole hyvä olla. Mutta ehkä muutaman viikon kuluttua olemme viisaampia. Onneksi työpaikkani tällä kertaa ymmärtää tilanteen ja voin hyvillä mielin käydä lapsen kanssa tutkimuksissa.

Onneksi on tämä blogi, johon voin purkaa välillä kaikki huoleni vaikka haluankin pääsääntöisesti tämän olevan hyvien ajatusten esilletuontipaikka. Josta voisin joskus myöhemmin katsoa itsekin, olenko aina löytänyt sen pilven kultareunan.

Hyvää alkanutta viikkoa! Muistakaa, että huomenna saattaa olla talven pahin pyry, mutta työpäiviä on tällä viikolla yksi vähemmän!